Kun kolea sää tuntuu luissa ja ytimissä, kuumat juomat lämmittävät, vahvistavat ja auttavat taistelussa pimeän ajan yli kuten jo lokakuun blogitekstissä kirjoitin. Nyt onkin hyvä aika hyödyntää keväällä ja kesällä kerättyjä villivihanneksia ja -yrttejä erilaisiin hyvää tekeviin kuumiin juomiin!

Itselläni on oma erillinen kaappi kuivatuille kasveille ja hyödynnän myös keittiön kaappien yllä olevan tilan erilaisille hortapurkeille. Seuraavaan kevääseen asti meillä riittää käytettäväksi kuivattua vuohenputkea, maitohorsmaa, nokkosta, poimulehteä, mesiangervoa, siankärsämöä, mustaviinimarjanlehtiä, tyrnin- ja puna-apilanlehtiä, minttua, salviaa, vuorenkilpeä ja pakuria.

Keittiön kaapiston ja katon välinen tila on hyötykäytössä. Peltipurkeissa säilytetään kuivattuja villivihanneksia ja -yrttejä.

Yrttijuoma valmistuu helposti. Kattilaan/teekannuun kiehuvaa vettä, sekaan villivihanneksia ja -yrttejä, haudutetaan noin 20 minuuttia, siivilöidään ja nautitaan! Mitä enemmän yrttejä, sitä vahvempaa juomaa. Lantrata sopii sitten kunkin käyttäjän mieltymysten mukaan. Hunaja sopii kaikkien makusekoitusten kanssa erinomaisesti.

Omat suosikkini tällä hetkellä ovat:

1. ”Onko vähän tunteet pinnassa?” -juoma Nokkonen, poimulehti, mustaviinimarjalehti, minttu

Kauniin kullankeltaista juomaa tulee nokkosen, poimulehden, mustaherukanlehden ja mintun sekoituksesta.

Pehmeän makuinen yhdistelmä erityisesti naisille. Nokkonen on villikasvien ykkönen, myös juotuna. Poimulehden voi ottaa turvallisesti  vaikkapa jokapäiväiseen käyttöön esimerkiksi juomana, viherjauheena tai jalkakylpynä. Poimulehteä pidetään naisen parhaana ystävänä sillä sen kerrotaan hoitavan ja hellivän niin ihoa kuin tasapainottavan hormonaalista toimintaakin. Löysin päteviä tieteellisiä tutkimuksia, joissa todettiin näyttöä olevan muun muassa tulehduksien hoidossa, mutta hormonitoimintoihin viittaavia tutkimuksia ei vielä tullut vastaan. Jatkan pätevien tutkimusten metsästystä, sillä niin tiukassa on toistelu (omakin!) poimulehden hormonitoimintojen tasapainottamisesta, ettei se voi olla pelkän kansanperinteen varassa. Eihän?

2. ”Mitä, joko nyt on aamu?” -juoma Tyrninlehti, nokkonen, sitrushedelmien kuoret, vadelmanlehdet

Kuivata kevättalvella sitrushedelmien sesonkiaikana luonnonmukaisesti viljeltyjen sitruunoiden, appelsiinien ja greippien kuoria juomasekoituksiin. Tuoksu on huumaava ja mielialaa nostattava.

Tuoksu! Jo tämän tuoksun takia päivä lähtee paremmin käyntiin tällä sitruksen makuisella juomalla. Itsekuivatuissa luomusitrushedelmien kuorissa ei ole pelkoa myrkkyjäämistä. Aamun kruunaa juoman lisäksi ”hajuvedeksi” iholle sipaistu appelsiinin tuoksuinen eteerinen öljy. (Kyseessä hierontaan käytettävä öljy, ei 100% eteeriset tipat, joita ei saa laittaa suoraan iholle)  Appelsiinin tuoksu kohottaa mielialaa!

Tyrnimarjapuskissa kannattaa kerätä marjojen lisäksi samalla myös hyödyllisiä ja terveellisiä lehtiä syksyisiin juomasekoituksiin.

3. ”Do dii Neidi duhadenä” -juoma Maitohorsma, siankärsämö, mesiangervo

Tuhattaituri siankärsämöä on käytetty iät ajat muun muassa flunssarohtona. Yhdessä luonnon särkylääkeen mesiangervon kanssa se on oiva lääke niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

Tämä ihana flunssan karkoitusmix sopii mitä oivallisimmin myös jalkakylvyksi! Hauduta vahvaa juomaa tupla-annos ja käytä osa myös ulkoisesti. Jalat kuumaan kylpyyn, kuppi lämmintä yrttiteetä + hyvä kirja tai lempimusiikkia soimaan. Helppo ja halpa 20 minuutin hemmottelu/hoito. Marraskuussa kirjoitan lisää erilaisista jalkakylpysekoituksista! 

Huom! Pujo&kamomilla-allergikot voivat saada oireita siankärsämöstä. Mesiangervoa ei aspiriiniallergisille eikä salisylaateille yliherkille.

4. Pakuritee / pakurikahvi 

Keitä kattilallinen pakuriteetä ja juo sitä teenä, käytä kahvivetenä ja ruokiin liemenä. Kuvassa pakurikahvia sekä tummaa suklaata, pettämätön yhdistelmä.

Pakuriin liitetään valtavasti erilaisia terveysväittämiä. Se on saanut aikaan kiihkeää keskustelua puolesta ja vastaan. Pakurin käyttöhistoriaa kansanlääkinnässä tunnetaan Venäjällä aina 1100-luvulle asti. Sitä on myös tutkittu paljon, mutta ilmeisesti on vain muutama ihmisillä tehty tutkimus. Se onkin kritiikin suurin syy. Tutkimuksia ei ole tehty tarpeeksi, jotta hyödyistä voitaisiin sanoa mitään varmaa. Niin tai näin. Pakurin käytöllä on joka tapauksessa vuosisataiset perinteet eri puolilla maailmaa eikä erityisistä haittavaikutuksisista ole näyttöä. Rajoitukset käytölle ovat antibioottien samanaikainen käyttö, veren hyytymistä estävä lääkitys ja sieniallergia (joskus mainitaan myös koivuallergia).

5. Vuorenkilpitee/Siperian tee 

Fermentoituneita vuorenkilven lehtiä voi murskata pienemmäksi sitä mukaa, kun niitä tarvitsee. Yleensä kaikkien kasvien lehdet kannattaa säilyttää mahdollisimman kokonaisina pimeässä ja kuivassa paikassa.

Vuorenkilpiteestä käytetään nimitystä Siperian tee ja Venäjällä Mongolian tee. Teetä on käytetty pitkään erityisesti ”boostaamaan” elimistöä ja sillä esitetään olevan lukuisia erilaisia terveysvaikutuksia tulehduksien hillitsemisestä verenpaineen laskemiseen ja hapenottokyvyn paranemiseen. Ilmeisesti ihmisillä tehdyissä testeissä näyttöä ei ole riittävästi terveysväitteiden esittämiseen, mutta se on varmaa, että vuorenkilpi (Bergenia crassifolia) sisältää runsaasti antioksidantteja sekä parkkihappoja. Jos kärsit alhaisesta verenpaineesta tai käytät verenpainelääkitystä, kokeile vuorenkilpiteetä varovaisesti!

Vuorenkilpiteen valmistaa yksinkertaisimmillaan edellisvuoden fermentoituneista (= kuivuneista ja tummuneista) lehdistä. Lehdet pestään huolellisesti. Jos teen valmistaa heti, voi pehmeitäkin lehtiä käyttää. Muussa tapauksessa lehdet tulee kuivata huolellisesti joko valolta suojattuna huoneenlämmössä tai kasvikuivurissa/uunissa.

Litran annokseen teetä tarvitsee noin 2 ruokalusikallista kuivattua ja murskattua lehteä. Teetä haudutetaan/keitetään miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia ja siivilöidään lopuksi.

Teetä voi maustaa muun muassa hunajalla, sitruunalla, inkiväärillä, sitrushedelmien kuorilla tai mintulla. Kokeile eri makuja ja löydä suosikkisi!

 


Itselläni on kevyesti hyllymetri erilaisia luontaishoitoihin, kasvilääkintään ja syötäviin kasveihin liittyviä kirjoja. Niistä löytyy mielenkiintoista tietoa kasvien käytöstä ravintona sekä erilaisina hoitokeinoina. En kuitenkaan pidä niitä ”raamattuinani”, sillä ovathan vanhat parannuskeinot olleet usein myös mitä surkuhupaisimpia. Lisäksi joitakin kasveja, joita esimerkiksi Toivo Rautavaara  esittelee syötäviksi kirjassaan Miten luonto parantaa, pidetään tänä päivänä myrkyllisinä. ’Vanha kansa’ ei aina ole ollut oikeassa eikä entisajan ihmisillä ole ollut kovin paljoa hoitovaihtoehtoja.

Ilahdun silti aina suunnattomasti, kun vanhan kansan tietämys ja jonkun kasvin käyttöhistoria lyövät kättä 2000-luvun tieteen kanssa!

Tänä vuonna on julkaistu syötävistä luonnonkasveista uusimpiin tutkimuksiin perustuva mielenkiintoinen kirja nimeltään Totuus syötävistä luonnonkasveista osa 1, tieteellisiä perusteita käytännönläheisesti. Odotan innolla tulevaa jatko-osaa, jossa käydään läpi syötävät luonnonkasvit lajikohtaisesti. Kasvit on valittu seuraavin perustein: 1. kasvilla on etnobiologiassa dokumentoitu käyttöhistoria. 2. Fytokemiallisten tutkimusten mukaan se sisältää terveyttä edistäviä yhdisteitä, eikä se ole kohtuullisesti syötynä myrkyllinen. 3. Sillä on laaja levinneisyys.

Villipihlajalla on tarjolla turvallisiin ja ihmisille hyvää tekeviin villivihanneksiin ja -yrtteihin liittyviä elämysohjelmia. Kurkkaa esimerkiksi ympärivuotinen ohjelma Villinaisen hemmottelutyöpaja

Kommentit