”Pyhät on pihlajat pihalla, pyhät oksat pihlajissa, pyhät lehvät oksasissa, marjaset sitäi pyhemmät”
-Kalevala
Suomalaisten pyhä pihlaja on kaunis, tarinaperinteeltään kiehtova, ravintoarvoiltaan merkittävä sekä huonekalujen raaka-aineena ehkä kaikista hienoin kotimainen puulaji.
Kiinnostus puihin liittyvään kansanperinteeseen on kasvamassa, ja siinä pihlajan kulttuurinen merkitys on erityisen vahva. Pihlajaan on liitetty erilaisia yliluonnollisia ominaisuuksia. Muinaissuomalaisessa tarustossa Raunia, Ukon puolisoa, on pidetty pihlajan henkilöitymänä. Myös Kalevalassa puhutaan pihlajasta.
Pihlaja on kasvattanut viime vuosina suosiotaan puuseppien raaka-aineena. Esimerkiksi vuonna 2009 aloitettu Pihlajapuu-projekti on alkanut kantaa hedelmää: julkisten tahojen ja yritysten yhteishanke on jo luonut sarjan designtuotteita pihlajasta.
Kasvava kiinnostus villiravintoon ja luomuruokaan lisännee entisestään pihlajanmarjojen kulutusta. Uusimpien tutkimusten myötä on huomattu muun muassa sen hapettumista estävä vaikutus. Pihlaja on löytänyt paikkansa myös kotimaisessa luonnonkosmetiikassa sekä muissa hoivatuotteissa.
Kuvaus
Pihlaja on suomalaisten pyhä puu ja Pohjois-Savon maakuntakasvi. Sitä esiintyy koko maassa korkeimpia tuntureita lukuunottamatta. Kasvupaikan valinnassaan pihlaja on kovin vaatimaton. Kasvupaikkoja ovat lehdot, lehtomaiset tuoreet ja kuivahkot kangasmetsät, metsänreunat, rehevät korvet, rannat, kallionrinteet ja niittymäet. Puumaiseksi ja marjovaksi se kuitenkin kasvaa vain paikoilla, missä ravinteita, kosteutta ja valoa on riittävästi. (www.arctic-flavours.fi/pihlaja.htm)
Pihlajan kuori on sileä ja vaaleanharmaa. Lehdet ovat ruodillisia, lehdykät kärkiosasta terävän sahalaitaisia. Kukinto on valkoinen huiskilo. Kukkivassa pihlajassa on trimetyyliamiinin tuoksu, joka houkuttelee runsaasti pölyttäviä mehiläisiä ja muita hyönteisiä. Kukkia ja marjoja on paljon yleensä joka toinen vuosi. Pihlajanmarjojen määrä vaikuttaa omenasatoon, sillä jos marjoja on runsaasti, pihlajanmarjakoit pysyttelevät pihlajissa eivätkä ehdi tehdä tuhojaan omenapuissa. Pihlajanmarjat ovat yleensä punaisia, mutta keltamarjaisiakin pihlajia voi tavata. Jos siemenet eivät rikkoudu tilhien, punatulkkujen ja rastaiden syödessä marjoja, ne itävät hyvin lintujen suoliston läpi kuljettuaan. (www.yrttitarha.com/kanta/pihlaja/index.html)
Pihlajanmarjoja kypsyy muutama kymmenen kiloa puuta kohti. Hyviä marjasatoja tuottavat pihlajat ovat useiden kymmenien vuosien ikäisiä, aukealla kasvavia, kookkaita ja leveälatvuksisia yksilöitä. Pihlajanmarjat kerätään elo-syyskuussa. Yleensä ne poimitaan riipimällä, mutta myös terttuina. (www. Arctic-flavours.fi/pihlaja.htm)
Levinneisyys
Pihlaja on euraasialainen, tavallisesti noin 10 metriä korkeaksi kasvava puu. Pihlaja on yleinen puu kaikentyyppisissä metsissä koko maassa. Kainuusta lähtien Inarin ja Enontekiön Lappiin yleistyen kasvaa kotipihlajan alalaji pohjanpihlaja (Sorbus aucuparia subsp.glabrata), jonka erottaa kotipihlajasta siitä, että marjat ovat leveyttään pidemmät. (Lindberg M. 1993). Kaksi muutakin pihlajalajia kasvaa maassamme, tosin vain lounaisimmassa Suomessa: suomenpihlaja eli härkäpihlaja (Sorbus hybrida, Sorbus fennica) ja ruotsinpihlaja eli papinpuu (Sorbus intermedia, Sorbus suecica). Niiden marjat ovat makeamman makuisia kuin kotipihlajan. (www.yrttitarha.com/kanta/pihlaja/index.html)
Pyhät on pihlajat pihalla, pyhä on kukka pihlajassa, marjaset sitä pyhemmät.
– Eino Leino –
Hyödynnettävät kasvinosat ja lääkinnällinen käyttö
Pihlajaa on pidetty sekä pyhänä, että paholaisen puuna. Alunperin se oli ukkoselle pyhitetty. Kun kristinuskon vaikutuksesta ukkonen luokiteltiin pakanalliseksi jumaluudeksi, pihlajasta tuli paholaisen puu. Pihlajan luonteen pyhänä puuna on tutkittu juontuvan sen marjoista, jotka ovat olleet tärkeä ravintoaine. Pyhyyteen lienee vaikuttanut myös marjojen punainen väri. Ristiriitaisuudet pihlaja-käsityksissä johtunevat siitä, että pihlaja-nimi on aikaisemmin tarkoittanut myös tammea. Eräiden käsitysten mukaan pihlaja ei olisi ollut lainkaan pyhä puu suomalaisessa kansanuskossa – taikapuu kylläkin. Yleensä pihlajaan liitettiin vartioiva tai suojeleva voima, mutta siinä uskottiin piilevän myös vahingoittavia voimia. Pihlajaa ja sen marjoja on käytetty runsaasti erilaisissa taioissa. (www.yrttitarha.com/kanta/pihlaja/index.html)
Rohtona käytetään marjoja, lehtiä, kuorta ja myös kukkia. Pihlajanmarjoilla on lievästi ulostava ja virtsaneritystä lisäävä vaikutus. Marjoja on käytetty kansanlääkinnässä mehuna ja hillona kihtiin, munuaissairauksiin, suolistokatarreihin, ripuliin, keripukkiin, vähähappoisen vatsan hoitoon, lisäämään ruokahalua ja verisuonten kovettumiin ja kalkkeumiin. (Raipala-Cormier V. 1998). Tuoreita marjoja on käytetty ulostusrohtona ja myös virtsan eritystä edistämään. Marmeladiksi keitettynä ne ovat olleet rohtona virtsateiden vaivoissa, kuten virtsanerityksen häiriöissä, virtsarakon sorassa, munuaisten vajaatoiminnassa sekä ripulin ja punataudin hoidossa. (Rautavaara T. 1980)
Kotipihlajan lehtiä on kuivattuina käytetty miellyttävän makuisena teen aineksena, jolla on lievästi ulostava ja yskää parantava vaikutus. (Rautavaara T. 1980) Talviteeksi lehtiä kerätään alkukesästä, sillä lehdet ovat jo varhain hyönteisten ja äkämäisen ruostesienen saastuttamia. (Lehtonen U. 1989)
Marjojen ursolihappo ja lehtien oleiinihappo vaikuttavat lievästi insuliinin tavoin. Ne vahvistavat sydämen toimintaa ja tahdosta riippumatonta hermostoa. Niiden sanotaan lisäävän elimistön mukautumista, ja kaikki tämäntyyppiset kasvit vaikuttavat yleisesti vahvistavasti. (Castleman M. 2000)
Vaikuttavat aineet
Pihlajanmarja sisältää runsaasti C-vitamiinia, lähes yhtä paljon kuin lakka ja jopa kolme kertaa enemmän kuin appelsiini. Pihlajanmarjassa on myös paljon beta-karoteenia sekä kalsiumia ja magnesiumia. Marjat sisältävät lisäksi erilaisia happoja, runsaasti pektiiniä ja flavonoideja. (www.terve.com/teema/artikkeli/artikkeli/marjat)
Vaikuttavina aineina on marjoissa C-vitamiini (0,06-0,11 %), parasorbiinihappo, orgaaniset hapot (2-3 %) omena-, sorbiini-, viini- ja sitruunahappo), sorbitoli, pektiini (1 %), vaha, alfa- ja beta- karoteeni , parkkiaineet, (0,4-0,6 %), eteerinen öljy, rutiini ja kversitiini. Lehdissä on ursolihappoa, siemenissä öljyä (21 %) ja amygdaliinia, puussa aukupariinia, metoksiaukupariinia ja lyonosidia ja kuoressa parkkiaineita, lupeolia, betuliinia ja alfasitosteriinia. (Raipala-Cormier V. 1998).
Uudessa saksalaistutkimuksessa pihlajalla on todettu olevan hapettumista estäviä vaikutuksia. Kasviöljypullossa marinoituva pihlajanlehti tuo öljyyn makua ja saattaa parantaa sen lämmönsietoa.
Kuumennettaessa öljyn terveysvaikutukset tuhoutuvat, mutta alustavan tutkimusnäytön perusteella pihlajan fenoliyhdisteet saattavat suojata öljyä paistamisessa. (Maaseudun tulevaisuus 2014)
Nykykäyttö
Monissa maissa pihlajanmarjasiirappia käytetään virallisena nestettä poistavana ja munuaiskerästulehduksen lääkkeenä, sillä kevyesti nestettä poistaessaan se vähentää samalla punasolujen määrää virtsassa. (Rumjantseva L. 2002) Pihlajanmarjoja käytettiin muun muassa Neuvostoliitossa vitamiinirohdosseoksissa niiden runsaan karoteenipitoisuuden vuoksi.
Saksalainen maksalääke sisältää maarianohdaketta ja pihlajan makean muunnoksen (Sorbus acuparia var. moravica) marjojen mehua. Pihlajanmarjoissa on sokerina sorbitolia, joka tukee maksan aineenvaihduntaa. Pihlajanmarjan karvaat aineet edistävät sapen muodostusta. Maarianohdake edistää maksasolujen toimintaa. (Castleman M. 2000)
Pihlajanmarjaa voi käyttää tuoreeltaan, pakastettuna, mehuna, kuivattuna, nektariinina, hillona ja hyytelönä. Soseissa pihlajanmarjan seuraksi sopii omena ja porkkana. Marjojen maku vaihtelee hyvin paljon puusta toiseen perimän mukaan. Yleensä pienikokoisemmat marjat ovat kitkerämpiä. (www.terve.com/teema/artikkeli/artikkeli/marjat)
Kuivatut lehdet ja marjat soveltuvat yrttiteesekoituksiin ja marjoja käytetään pienessä määrin aperetiivien ja mahakatkeroiden mausteena. (Lindberg M. 1983) Pihlajanmarjojen kerääminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin, mutta silmujen ja lehtien kerääminen ei.
Pakastetut marjat sopivat hyvin antamaan väriä ja kirpeyttä salaatteihin ja raasteisiin, ja salaatteihin käyvät hyvin myös nuoret pihlajan lehdet. Vanhempia lehtiä voi hyödyntää myös yrttiteen raaka-aineeksi – varsinkin hiostettuna niissä on hieno aromi. Pihlajan silmuista saa karvasmantelin makua teehen ja ruokiin. (www.yrttitarha.com/kanta/pihlaja/index.html)
Luonnonvaraisilla eläimille pihlaja on aina ollut tärkeä ravintokasvi. Versot ja lehdet maistuvat riistaeläimille, erityisesti hirvelle. Pihlajassa elävät kirvat erittävät sokeria, joka on oravan herkkua. Marjoja syövät lintujen ohella metsämyyrä.
Pihlajan puuainesta voidaan käyttää huonekaluihin sekä desingtuotteisiin kuten koruihin. Ennen siitä on tehty muun muassa aisoja ja haravan piikkejä.
Pihlajan parkkihappopitoinen kuori sopii hyvin parkitukseen. Nahkaan tulee kauniin ruskea sävy. (http://honeybee.helsinki.fi/mmeko/arboretum/pihlaja/pihlaja.htm)
|
PIHLAJA |
Kasvinosa / Vaikuttava-aine: |
Käyttötarkoitus / vaikutus: |
|
Rohdos |
Marjat |
Lievästi ulostava ja virtsaneritystä lisäävä vaikutus |
|
Kansanlääkintä |
Marjat |
Kihti, munuaissairaudet, suolistokatarri, ripuli, keripukki, vähähappoisen vatsan hoito, ruokahalun lisäys, verisuonten kovettumat ja kalkkeumat ja punataudin hoito |
|
Lehdet kuivattuna |
Teenä, lievästi ulostava, yskää parantava |
|
|
Marjojen mehu |
Maksalääke, sorbitoli tukee maksan aineenvaihduntaa, karvaat aineet edistävät sapen muodostusta |
|
|
Marjat, sis. karoteenia |
Vitamiinirohdoksissa |
|
|
Elintarvike |
Marjat |
Tuoreena, pakastettuna, mehuna, viininä, kuivattuna, nektariinina, hillona, hyytelönä, salaatteihin ja raasteisiin |
|
Nuoret lehdet |
Salaatteihin |
|
|
Vanhat lehdet |
Yrttiteehen |
|
|
Silmut |
Karvasmantelin makuisia, teehen ja ruokiin |
|
|
Muu käyttö |
Kuori, parkkihappoa |
Nahan parkitukseen |
|
Puuaines |
Huonekaluihin, koruihin, astioihin, aisoihin ja haravan piikkeihin |
”Hän kurotti kaunismuotoisia käsivarsiaan ja ojensi pitkät sormensa kummallekin hobitille. Koko päivän he kävelivät metsässä hänen kanssaan laulaen ja nauraen: sillä Äkkipää nauroi usein. Hän nauroi kun aurinko tuli esiin pilven takaa, hän nauroi kun he kohtasivat puron tai lähteen ja sitten hän kumartui ja roiskutti vettä jaloilleen ja päälleen; ja joskus hän nauroi jotakin ääntä tai kuisketta puissa. Aina kun hän näki pihlajan, hän pysähtyi vähäksi aikaa kädet levällään ja lauloi ja huojui laulaessaan.” (J.R.R. Tolkien: Taru Sormusten Herrasta)
Reseptejä
Pihlajanmarjahyytelö
4 l riivittyjä pihlajanmarjoja
2 l vettä
2 kg happamia omenoita
½ l vettä
1½ kg sokeria 2 mehulitraa kohti
Täysin kypsät pihlajanmarjat huuhdotaan ja niitä keitetään avonaisessa kattilassa vedessä (2 l) noin 2 tuntia hiljalleen; silloin tällöin on marjoja hämmennettävä. Liemi siivilöidään.
Omenat huuhdotaan ja leikataan lohkoiksi
(kuoret ja siemenkodat jätetään). Omenalohkoja ja vettä (½l) keitetään hiljalleen, kunnes hedelmät hedelmät alkavat soseutua, niitä on koko ajan hämmennettävä. Seos kaadetaan siivilävaatteelle pihlajanmarjojen päälle ja saavat valua seuraavaan päivään.
Sokeri sulatetaan mehuun, joka sitten kuumennetaan HITAASTI ja saa kiehua hiljalleen 8-10 minuuttia. Vaahto kuoritaan pois ja hyytelö kaadetaan pieniin kuumiin tölkkeihin, jotka täytetään aivan täyteen ja suljetaan heti.
Pihlajanmarjachutney
3 dl perattuja pihlajanmarjoja
100 g kuivattuja aprikooseja
1/2 tuoretta chiliä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl tuoretta, hienonnettua inkivääriä
1 rkl sinapinsiemeniä
1/2 dl omenaviinietikkaa
2 dl sokeria
1 dl vettä
- Huuhtele pihlajanmarjat huolellisesti.
- Leikkaa aprikoosit suikaleiksi ja hienonna chili.
- Kuori ja hienonna myös sipuli ja valkosipulit.
- Lado kaikki ainekset kattilaan ja keitä seosta hiljalleen, kunnes se sakenee, noin puoli tuntia.
- Purkita chutney kuumana kuumennettuihin, puhtaisiin purkkeihin.Chutney sopii tarjottavaksi esimerkiksi itämaisten patojen kanssa.
Sorbus-likööri
POHJA: 3 l pihlajanmarjoja, 2 l Koskenkorvaa tai muuta vodkaa
SOKERILIEMI: 0,5 kg sokeria, 1 dl vettä
- Riko marjat kevyesti ja laita ne suureen lasipurkkiin. Kaada viina marjojen päälle.
- Anna seoksen maustua pari kuukautta.
- Siivilöi marjat pois maustumisen jälkeen ja lisää juomaan sokeriliemi.
- Sorbus-likööri on valmista nautittavaksi vuoden kuluttua.
Pihlajanlehtijuoma
2 litraa pihlajanlehtiä
2 tl viinihappoa
2 litraa kiehuvan kuumaa vettä
1 dl sokeria liuotettuna kuumaan veteen
Valmistus:
Kaada kiehuvan kuuma vesi, johon on lisätty viinihappo, pihlajanlehtien päälle isoon kulhoon ja anna tekeytyä huoneenlämmössä yön yli. Poista lehdet ja liuota sokeri kuumaan veteen ja lisää juomaan. Sekoita ja siivilöi ja maistele. Valmis juoma on kuin tiivistettä, josta saa noin 4-5 litraa ihanaa juhla- tai janojuomaa, kun siihen lisää kylmää vettä.
Juoma maistuu raikkaalta ja hieman karvasmanteliselta. Väriltään se on vaaleaa ja kaunista!
Lähteet:
Castleman M.; Terveyskasvit, toim. ja suom. Iiris Kalliola, Otavan kirjapaino Oy, Keuruu 2000, s. 238-239.
Lehtonen U.; Kerää metsänvilja talteen. Luonnonvaraisten yrttien ja marjojen käyttö. TEE vol 21(1989) nro 4 s. 23-25.
Lindberg Marko; Lapin ja Pohjois-Suomen rohdos- ja luontaistuotekasveista, Farmaseuttisen kemian laitos, Kuopion yliopisto, Kuopio 1993.
Raipala-Cormier, V.; Luontoäidin kotiapteekki, Kasvilääkintä ja luontaishoidot, WSOY, Juva 1998
Rautavaara, T.; Miten luonto parantaa, Kansan parannuskeinoja ja luontaislääketiedettä, WSOY, 1980, s. 120. Rumjantseva L.; Luontaislääkinnän käsikirja, WSOY, Helsinki, 2002
http://honeybee.helsinki.fi/mmeko/arboretum/pihlaja/pihlaja.htm www.arctic-flavours.fi/pihlaja.htm
www.terve.com/teema/artikkeli/artikkeli/marjat www.yrttitarha.com/kanta/pihlaja/index.html