Ethän kerää vuohenputkea mutulla!
Vuohenputken tunnistaminen ei ole mielipidekysymys. Ystävälliset neuvot ”musta tuntuu, että se on vuohenputki”, eivät ole riittäviä.
Valitettavasti törmään paljon vuohenputken tunnistamiseen liittyviin puutteellisiin ohjeisiin, jopa villivihanneskouluttajien taholta. Vuohenputki on ehdottoman tärkeä tunnistaa. Sarjakukkaisissa putkikasveissa, joihin vuohenputki kuuluu, on myös tappavan myrkyllisiä kasveja (myrkkykatko ja myrkkykeiso). Opettele siis tarkasti kolme sääntöä ja kerää turvallisesti ja huoletta tätä kaikkialla kasvavaa superfoodia!
Vuohenputki on puutarhojen vihatuin rikkaruoho mutta oppiessasi tunnistamaan ja hyödyntämään kasvia arjessasi, saat siitä rakkaimman ”mättöhortasi”. Se todellakin sopii syötäväksi sellaisenaan sekä kypsentämällä ruuaksi. Vuohenputken makuun voi jopa addiktoitua. Vuohenputki on n.30 -100 cm korkea putkikasvi. Syötäväksi siitä kerätään ensin maasta nousevia heleänvihreitä aluslehtisiä.
Miten vuohenputken tunnistaminen sitten onnistuu?
Siihen pätee muutama yksinkertainen sääntö. Kaikkien näiden kolmen tunnusmerkin on täytyttävä.
1. Aluslehti on kokonaisuus, joka on kolmisorminen, joista jokainen edelleen jakautuu kolmeen lehdykkään.
Lehdykkeiden määrässä voi olla erilaisia mutaatioita, joten niiden laskeminen ei ole tärkein tunnistusmenetelmä.
2. Aluslehden lehtiruoti (varsi) on terävän V-mallinen (V niinkuin vuohenputki) + yhdellä sivulla on kouru. Eli V + KOURU
3. Tuoksu. Vuohenputki tuoksuu vahvasti porkkanaiselle ja selleriselle. OPETTELE tämä tuoksu.
Pidän tärkeänä, että syötäviä luonnonkasveja tutkitaan. Monien perinteisesti käytettyjen kasvien salat ovat selvinneet ja niiden hyödyllisyys ja terveyttä edistävät ominaisuudet ovat saaneet vahvistuksen tieteellisissä tutkimuksissa. Mutta tutkimusten valossa moni kasvi on myös osoittautunut haitalliseksi. Villipihlaja kouluttaa työpajoissaan vain nykyaikaisen tieteellisen tutkimuksen kohteena olleita ja niissä terveyttä ylläpitäviksi todettuja syötäviä kasveja.
Uunituore professori (emeritus) Mauri Åhlbergin kirja: ”Totuus syötävistä luonnonkasveista eli miksi uskallan syödä lähiluonnon kasveista kestävästi keräämääni ruokaa”, tarkastelee perusteellisesti myös kasvien myrkyllisyyttä. Mauri oli aikoinaan vaimonsa kanssa samassa hortaohjaajakoulutuksessa kanssani ja muistan sieltä hyvin hänen tiukat kysymyksensä ja kriittisen tiedemiehen näkemyksensä. Kirja osoittaa samaa: Maurille ei riitä mutu, hän haluaa tarkistaa faktat ja hyvä niin!
Perusteellista tietoa vuohenputkesta ja muista lähiluonnon villivihanneksista saa Villipihlajan järjestämissä Villivihannesten perusteet -työpajoissa kevään ja kesän aikana. Varaa paikkasi linkistä https://www.villipihlaja.fi/varaa-paikkasi/
Tai opiskele näppärästi verkkokurssilla, silloin kuin sinulle sopii! Villipihlajan uudet villivihannesten ja -yrttien verkkokurssit