Kuvittele itsesi omaan lähimetsääsi. Mitä näet ympärilläsi? Isoja vanhoja kuusia? Mustikanvarpuja? Sammaleisia kiviä? Ehkäpä naavaa puiden oksilla? Miltä siellä tuoksuu? Minkälaisia ääniä siellä kuuluu? Minkälainen olo sinulla on siellä metsässä?
Vietin varhaislapsuuteni ihan tavanomaisella asuinalueella Lappeenrannassa. Meidän kotia ympäröi täydelliset seikkailu- ja satumetsät ja leikin niissä parhaimmat leikkini.
Yhtenä päivänä siellä metsässä alettiin kaatamaan puita ja ymmärsin, että jotain peruuttamatonta on tapahtumassa. Kun lapsen kielto ei tehonnut ja puita kaatui edelleen, niin oli pakko turvautua järeisiin aseisiin: Kirjoitin kirjeen. (Tietysti) Kekkoselle. Kiukkuisin, kissankokoisin kirjaimin raapustin paperille: Miksi te sotekette kaiki lasten leikipaikat? T: Karoliina
No, arvaatkin ehkä, miten tarina päättyy? Kekkonen ei tullut hätiin ja lapsuuteni lähimetsä tuhottiin – täydellisesti ja lopullisesti.
Kuusivuotiaana tiesin, minkä tutkijat ovat myöhemmin todistaneetkin: Lähimetsien merkitys ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille on niin merkittävä, että niiden olemassaolon puolesta kannattaa taistella! Tutkimusten mukaan metsässä oleskelu laskee sydämen sykettä ja verenpainetta nopeasti ja myös lihasjännitys vähenee. Metsä rauhoittaa ja nopeuttaa stressistä palautumista., sillä se vaimentaa pelon ja stressin käsittelyyn osallistuvan mantelitumakkeen toimintaa aivoissa.
Luonto koetaan mielekkäänä ja tehokkaana ympäristönä niin stressin, surun kun ahdistuksenkin lievittäjänä. Näitä vaikutuksia on havaittavissa jo kymmenessä minuutissa! Mutta tietenkin mitä enemmän aikaa luonnossa vietetään, sitä suuremmat vaikutukset ovat. Tutkimusten mukaan luonnossa vietetty aika lisää myös luovuutta, hyvää oloa, elämänlaatua ja kasvattaa itsetuntoa.
Monet tutkimukset viittaavat myös siihen, että luontokosketuksen väheneminen on monien sairauksien lisääntymisen taustalla. Nopea kaupungistuminen on köyhdyttänyt ihmisten mikrobistoa. Ja se on yhteydessä allergioiden, astman, diabeteksen, tulehduksellisten suolistosairauksien ja jopa Alzheimerin taudin lisääntymiseen.
Luontokato ja sen estäminen on noussut yhteiskunnalliseen keskusteluun voimalla. Kaupungit, kunnat ja valtio ovat sitoutuneet luontokadon estämiseen monin sopimuksin. Tästä huolimatta kaupungit tuhoavat luonnon monimuotoisuutta muun muassa rakentamalla asuinalueet liian täyteen. (https://www.huutokaupunkiluonnonpuolesta.com/)
On jotenkin hassua, että kansallispuistoihin satsataan tällä hetkellä voimakkaasti samalla kun ihmisten lähimetsiä tuhotaan surutta. Vaikka tutkimusten mukaan juuri lähimetsät ovat avain hyvinvointiin. Koska meidän hyvinvoinnillemme tärkeintä on se mitä teemme jokapäiväisessä arjessa. Harva meistä pystyy käymään kansallispuistoissa niin usein, että ne käynnit palauttaisivat stressitasojamme riittävästi. Eikö olekin niin, että viikon etelänloma ei riitä työstä palautumiseen, jos koko muuna aikana vuodesta arki on liian stressaavaa? Tai yksi terveellinen ateria kuukaudessa ei auta, jos muu aika syödään ravintoköyhää mättöä? Eikö ole niin, että arkiset asiat ja valinnat ovat ratkaisevia.
24-vuotiaana olin asunut jo useamman vuoden Helsingin Kalliossa betoniviidakossa ja olin oppinut vihaamaan kevättä – koska Kalliossa se tarkoitti vain harmautta ja katupölyä. Yksi kaunis kevätpäivä olin ulkona tauolla opiskelijakavereideni kanssa, kun he heittäytyivät makaamaan nurmikolle nautiskelemaan auringosta. Kuulin itseni ajattelevan: ”Yäk, mä en voi mennä tohon maahan makaamaan, kun se on likainen ja täynnä ötököitä”. Tämä ajatus pääni sisällä järkytti ja tulin ihan hirveen surulliseksi. Mitä oli tapahtunut lapsuuteni luontevalle luontosuhteelle, kun lähes asuin metsissä ja leikin ulkona luonnossa parhaimmat leikkini, enkä taatusti pelännyt mitään ötököitä?
Tuosta hetkestä alkaen päätin aloittaa projektin ”Karoliina takaisin luontoon”. Tämä projekti vei minut pikkuhiljaa ihanasti takaisin metsän syleilyyn ja mitä enemmän upposin luontoon, sitä enemmän myös itse muutuin: Ruokavalioni muuttui – aloin syömään rikkaruohoja. Työni muuttui – tanssijana en halunnut tanssia enää pelkästään muiden pillin mukaan, vaan halusin oppia, minkälaista liikettä oma kehoni haluasi tuottaa ja minusta tulikin sitten vähän villimpi ballerina. Tanssinopettajana en voinut enää opettaa muille pelkästään kurinalaista balettia, vaan halusin opettaa sallivampaa, luonnollisempaa, luovempaa ja terveempää tapaa liikkua ja tanssia. Pikku projektini myötä opiskelin luontoalaa. Nykyään myös opetan luontoalalla ja pyöritän yritystäni Villipihlajaa, joka pohjautuu pitkälti luontoon liittyviin elämys- ja ohjelmapalveluihin. Motiivini tässä kaikessa on edelleen oman, mutta myös muiden ihmisten luontosuhteen vahvistaminen. Muistan silloin kaksikymmentä vuotta sitten päättäneeni, että projekti ”Karoliina takaisin luontoon” on valmis sinä päivänä, kun pystyn istumaan muurahaispesässä – alasti. (Pikku projekti jatkuu vielä…)
Tiesitkö, että Japanissa on ollut jo vuosikymmeniä käytössä lääkärin määräämät metsäkylvyt, jossa potilaita kuljetetaan esimerkiksi Tokiosta busseilla tiettyyn metsään luonnon hoidettavaksi? Meilläkin on jo oma versiomme tästä. Sipoossa voi saada lääkäriltä lähetteen Terveysmetsään, ohjatulle luontoretkisarjalle, joka on osa terveyskeskuksen palveluita. Miten huikea potentiaali koko Suomessa terveysmetsäkonseptilla voisikaan olla, koska toistaiseksi metsien terveyshyödyt ovat todella helposti lähes kaikkien saatavilla – täysin ilmaiseksi! Ja eikö ole ihan mieletöntä, että luonto ja metsät on koodattu meihin ihmisiin niin syvälle, että pelkästään luontokuvien katsomisella on merkitystä hyvinvointiimme. Miten helposti me voitaisikaan auttaa myös niitä, jotka eivät enää sinne lähiluontoonsa pääse – viemällä luonto sisälle – tavalla tai toisella.
Tällä hetkellä Pirkanmaalla Kolmostielle suunnitellaan parannuksia, jotka vaikuttavat merkittävästi Lempäälän ja Pirkkalan asukkaisiin ja luontoon. Kysymys on siitä, rakennetaanko moottoritie virkistysmetsien halki? Tämä suunniteltu ohituskaista säästäisi autoilijoilta kuusi minuuttia aikaa. Oikaisutietä vastustava adressi on kerännyt tähän päivään (24.11.22) mennessä 6671 allekirjoitusta.
Tänä vuonna eri lähimetsien pelastamisen puolesta tehtyjä kansalaisaloitteita löytyy pelkästään Pirkanmaan alueelta neljä kappaletta. Tiedätkö mitä sinun lähimetsällesi kuuluu?
Kun ajattelen sitä kuusivuotiasta lähimetsänsä menettänyttä Karoliinaa, niin tulen vieläkin todella surulliseksi. Opin siitä kuitenkin jotain: Aina voi ja kannattaa yrittää vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin. Silloin on tehnyt edes jotakin. Opin, että silloin vuonna 1984 Kekkonen ei ollut enää presidenttinä. Ei siis ihme, että en saanut vastausta kirjeeseeni! Opin myös sen, että yhden lapsen hätähuuto ei pelasta yhtään metsää, vaan siihen tarvitaan aikuisia ja ehkä vähän perusteellisempaa viestintää ja paljon joukkovoimaa.
Miten kaukana lähin metsäsi sijaitsee? Mitä lähimetsä sinulle merkitsee?
Voisitko sinä olla mukana pelastamassa näitä ainutlaatuisia ja monella tavalla arvokkaita lähimetsiä myös tulevaisuuden lapsille?
Koska lapsikin sen tietää – Hoitava, elvyttävä ja virkistävä (lähi)metsä kuuluu kaikille!
Allekirjoita adressi: https://www.adressit.com/pirkkalan_ja_lempaalan_valinen_virkistymetsa_ja_ekologinen_kaytava_tulee_sailyttaa_sellaisena_myos_tulevaisuudessa
https://www.huutokaupunkiluonnonpuolesta.com/
https://www.metsaan-lehti.fi/uutiset/virkistys/terveytta-metsasta.html
Kirsi Salosen väitöskirjatutkimus (2020): Kokonaisvaltainen luontokokemus hyvinvoinnin tukena
https://trepo.tuni.fi/handle/10024/121602