1. Tanssiminen:

Olin trendikäs teini-ikäinen tietämättäni! Harrastin nimittäin jo silloin säännöllisesti ”tanssimeditaatiota”, ns. vapaata tanssia. Omakotitalon vinttihuoneessani sammutin valot, valitsin C-kasettikokoelmastani tai radio-ohjelmista tunnelmaan sopivaa musiikkia, väänsin pikkuruisen mankan nupit kaakkoon ja tanssin sydämeni kyllyydestä. En ollut kuullutkaan autenttisesta liikkeestä, tanssiterapiasta, meditatiivisestä tanssista, ”viidestä rytmistä”, tunteiden tanssista, enkä pienessä mielessänikään ajatellut improvisoivani. Minä vain liikuin miten musiikki minua milloinkin liikutti. Yksin. Ilman yleisöä. Ilman tavoitetta ja päämäärää. Ilman tekniikkaa. Vain siksi, että se tuntui hyvältä.

Uskothan siihen, että kaikki osaavat tanssia. Tanssi voi syntyä nivelten liikeratojen ihmettelystä, painovoiman kanssa leikittelystä, raajojen välisien etäisyyksien havainnoimisesta, omien rytmien kuulostelusta, hengityksen suomasta liikkeestä, tai mielikuvituksen luomasta tarinasta. Kaikki todellakin osaavat tanssia.

Vielä tänäkin päivänä nautin eniten tanssiessani aamuisin radiosta tulevan Muistojen Bulevardin tahtiin, kuin ohimennen aamuaskareita tehdessä. Askel sinne, toinen tänne, pieni pyörähdys ja lantion vatkaus. Ei sen kummempaa. Ei tekniikkaa, ei tarkoitusta, vaan musiikin ja liikkeen välistä leikillisyyttä.

2. Ensilumi:

Monessa paikassa lunta saadaan jo lokakuussa. Tampereellakin ripsotteli lumihiutaleita useanakin päivänä, mutta pysyvää lumipeitettä ei niistä vielä syntynyt. Ensilumi on itselleni aina iso Elämys, joka ikinen vuosi vielä aikuisenakin. Siihen ei vain voi kyllästyä, eihän? Pimeän ajan keskellä lumi symboloi puhtautta, valoa ja lapsuuden ihmetystä sekä riemua. Valkoinen vaippa peittää hetkeksi karun maan ja mahdollistaa samalla mitä moninaisimmat leikit ja liikkumistavat. Ja miten monella eri tavalla sitä sataakaan yllemme!

Tapasin juuri Vietnamista vasta muutama kuukausi sitten Suomeen muuttaneen naisen. Ajatella, minkälainen elämys hänelle on kokea ensimmäisten lumihiutaleiden leijuminen taivaalta ja luminen talvi ensimmäistä kertaa elämässään! Kunpa useammin voisikin heittäytyä ensikertalaiseksi ja elää tututkin asiat ihka uusina ja ihmeellisinä. Olisi tässä tavallisessa arjessakin melkoisesti ihmeteltävää :)

Pihamme hevoskastanja oli vielä täydessä asussa ensilumen leijailtua sen lehdille. Seuraavana yönä sekin oli riisuutunut, muiden puiden tavoin.

3. Pimeys:

Marraskuun pimeys. Mitä se tekee ihanien asioiden listalla?

Pimeydessä on myös paljon hyvää. Kuten appeni hienosti asian ilmaisi: ”Taidan tulla vanhemmiten entistä omituisemmaksi, tykkään marraskuun kaiken peittävästä hämäryydestä. Se totaalisuudessaan on rauhoittavaa ja värittömyydessään antaa silmienkin levätä”.

Vaikka itse pyrinkin pääsemään joka päivä valoisaan aikaan hetkeksi ulkoilemaan, myös pimeällä kävely on elämys. Maalla asuvat saavat (ja joutuvat!) elämään pimeydessä halusivat tai eivät, mutta kaupunkilaiselle kunnon pimeyskään ei ole itsestään selvää. Kaupin metsälenkillä pururatojen lamppujen loisteesta poikkeaminen pimeään on ihanaa. Pimeyteen tottuu ja pian huomaa pärjäävänsä hienosti ilman ylimääräistä valoa.

Itselläni yksi jouluihin liittyvä kohokohta on mökillä porukalla tehty kävelylenkki, jolloin sammutimme taskulamput ja kävelimme täydellisessä hiljaisuudessa ja lähes pimeydessä pienellä metsätiellä. Se oli harvinainen hetki, jonka tunnelman vieläkin muistan, monen vuoden jälkeen.

Pienenä lapsena pelkäsin öisin mörköjä sänkyni alla. Nyt osaan nauttia myös pimeästä ja kiitän vilkasta mielikuvitustani viihdyttävistä tarinoista! Opimmekohan näkemään paremmin pimeässä?

Pururadalta pimeyteen.

4. Metsän vihreys:

Etenkin jos marraskuussa ei tule eteläiseen Suomeen vielä pysyvää lumipeitettä, suosittelen käymään metsissä niin usein kuin mahdollista. Nimittäin sammaleinen havumetsä on äärimmäisen kaunis ja tarjoilee vahvaa vihreää ”väriterapiaa”, vaikka kaupunkikuva olisikin marraskuisen mustanharmaa. Metsässä oleva ikivihreys hoitaa meitä vuodenajasta riippumatta!

Havumetsissä saa väriterapiaa ympäri vuoden

5. Elävä tuli:

Top 3 -asiaa, joiden katsomiseen ihminen ei kyllästy ovat: virtaava vesi, nukkuva vauva ja elävä tuli.
Luonnollisesti nuo asiat ovat olleet myös ihmislajin elinehtoja. Kun järvet ja joet jäätyvät, eikä nukkuvia vauvoja löydy lähipiiristä, kannattaa hakeutua elävän tulen ääreen. Yksinkertaisimmillaan se voi olla kynttilän lepattavan liekin tuijottamista, parhaassa tapauksessa nuotion loimu luonnossa.

Tuli, tuo entisajan Facebook ja tositeevee, tarjoilee loputtoman mielenkiintoisen maailman katselijalleen. Se ruokkii ajatuksia ja uuden luomista, se polttaa ja poistaa vanhaa ja turhaa. Tiedätkö miten tulen elementti vaikuttaa kehossasi? Minkä kokoisena elämän intohimon ja luovuuden tuli lepattaa sisälläsi?
Elementteihin, kuten tuleen kehossamme keskitymme Tanssi luontosi -tanssielämyksessä Tampereella marraskuun 30.päivä.

Tuleen tuijottaminen on yksi asioista, joihin ihminen ei koskaan kyllästy.

6. Nukkuminen:

Sanotaan, että nukkuminen on lapselle ja nuorelle kuin laittaisi rahaa pankkiin. Kyllä se sitä on meille aikuisillekin! Etenkin näin marraskuussa, kun pimeys syö kaiken ylimääräisen energian ja voiman.

Uusin Tiede lehti kertoo kronobiologiaa käsittelevässä artikkelissaan, että tuoreimman, aikuisväestöä koskevan FinTerveys 2017 -tutkimuksen mukaan univelkaisten osuus on vuodesta 2011 vuoteen 2017 kasvanut naisten keskuudessa viidellä prosenttiyksiköllä ja miesten kuudella. Joka neljäs nainen ja joka viides mies ei nuku mielestään tarpeeksi. Jutussa kysytään myös haluammeko siis vapaa-ajasta kaiken irti viimeistä minuuttia myöten ja nipistää yöunista tunteja ilman, että se tuntuu missään? Sillä kyllä se tuntuu! On nimittäin tutkittu, että univelkaisen yöuni täyttyy korvausunesta, joka hidastaa sisäisen kellon toimintaa aiheuttaen lopulta yöunen lyhenemisen entisestään ja univelan lisääntymisen. Kuten tiedämme, univelka taas altistaa erilaisille terveysriskeille ja sairauksille.

Keinovalot, kellon siirtelyt eikä 24/7 yhteiskunta tee nukkumista helpoksi. Mutta elää kyllä ehtii, vaikka nukkuisi pitkään ja hartaasti. Unimaailma voi olla myös taruakin ihmeellisempää :)
(Niiltä, joille nukahtaminen tai nukkuminen on vaikeaa kaikista keinoista huolimatta, pyydän anteeksi. Kehotus nukkumiseen on todella turhauttavaa jeesustelua.)

Älä ahdistu syksyn kylmyydestä ja pimeydestä. Tule mukaan Villipihlajan järjestämiin kiitollisuutta ja onnellisuutta lisääviin elämyksiin. Nähdään tanssisaleissa, metsissä, puskissa ja Nässyllä!