Kerran kuukaudessa ilmestyvässä blogisarjassa esittelen ihania, lahjakkaita naisia, jotka seuraavat omia unelmiaan, tekevät omannäköistään työtä ja ovat lahjakkaita siinä, mitä tekevät. Kaikki upeat naiset liittyvät Villipihlajalle tärkeisiin arvoihin sekä teemoihin kuten luonto, tanssi, ilo, kiitollisuus, hyvinvointi, taide ja luominen. Halusin myös kysyä, mikä tuo näille naisille iloa ja antaa voimaa.
Marraskuun nainen on syntymäpäiväsankari, rakas ystäväni, Kansallisbaletin tanssija Anna Konkari. Tutustuin Annaan kolmekymmentä vuotta sitten, kun matkasimme yhdessä viitenä päivänä viikossa paikallisjunalla Keravalta Helsinkiin Oopperan balettikouluun. Oma tieni tanssijaksi oli melkoisen mutkikas. Anna taas on edennyt suoraviivaisesti toteuttaen unelmansa balettitanssijan urasta. Mitä sinulle herää mieleen sanasta ballerina? Entä mitä tiedät balettitanssijan työstä? Onko se silkkaa sievää sipsuttelua, eteeristä liihottelua ja ruusuilla tanssimista? Ja miksi ihmeessä balettitanssijat pääsevät eläkkeelle jo 44-vuotiaana?
Idolina legendaarinen Anna Pavlova
Anna aloitti balettitunnit Keravan balettikoulussa ystävänsä seuraneitinä, ei kovinkaan mieluusti – silloin ulkoleikit kiinnostivat vielä paljon enemmän. Tarkkasilmäinen baletinopettaja näki kuitenkin lahjakkuuden, patisti balettikilpailuun, jonka jälkeen ovet aukesivat koetanssiin ammattiin johtavaan balettikouluun. Omaksi ihmetyksekseen Anna pääsi sisään Oopperan balettikouluun ja aloitti vuosien määrätietoisen työskentelyn. ”En ollut aiemmin edes tajunnut, että balettia voi tanssia ammatikseen! Koulussa viihdyin hyvin ja rupesin tekemään paljon töitä sen eteen, että minusta tulisi jotain.”
25 vuotta Kansallisbaletin tanssijana
18-vuotiaana, heti balettikoulusta valmistuttuaan, Anna pääsi Kansallisbalettiin töihin. Siitä seurasi 25 vuotta kestänyt pitkä ja hieno ura balettitanssijana. Tanssimista onkin sitten riittänyt – valtava määrä erilaisia koreografioita, baletteja ja tehtäviä balettikuorossa ja solistina. Anna on saanut tehdä myös hauskoja luonnerooleja, eikä ihme – hänellä on vahva omintakeinen tyyli ja mitä hurmaavin persoona. Uraan mahtuu siis kaikkea pikkujoutsenista Jorma Uotisen koreografioihin – ja kaikkea siltä väliltä. Uran tähtihetkiksi Anna nostaa esiin erityisesti kaksi kokemusta: ensimmäinen solistirooli Joutsenlammessa pas de quatressa ja ihan hiljattain onnistunut hetki lavalla burnoutista toipumisen jälkeen.
Ruusuilla tanssimista?
Annalle tanssijan työn parhaimpia puolia ovat ehdottomasti työkaverit ja näyttämöllä oleminen. ”Näyttämöllä on ihana olla enkä tiedä miten eläkkeelle jäädessäni pystyn elämään ilman sitä adrenaliinia!” Tanssijan tehtävä on tarjota yleisölle elämyksiä. Parhaimmilla tanssijoilla on tekniikan lisäksi karismaa ja kykyä heittäytyä tarinaan ja tunnelmaan koko olemuksellaan. Silloin tanssijan liikkeen ja musiikin luoma tunnelma koskettaa kauimmaistakin katsojaa.
Jokaisessa työssä riittää myös haasteita. Tanssijoiden työ on fyysisesti raskasta ja kuusipäiväinen, kaksiosainen työviikko on väsyttävä. Työt alkavat aamutunnilla klo 10, jonka jälkeen teosten harjoitukset viiteen asti. Noin kolmena-neljänä päivinä viikossa, jolloin on näytös, työpäivä on kaksiosainen. Väliin jää parin tunnin lepotauko. Se aika myös käytetään lepäämiseen. Ei puhettakaan kahvitteluista kaupungilla. Näytökset venyvät usein iltakymmeneen, eikä sellaisen urheilusuorituksen jälkeen kotonakaan uni tule hetkessä. Aamulla tanssijat aloittavat taas tangon ääressä päivänsä. Ei ihme, että perheen, harrastusten tai muun sosiaalisen elämän yhteensovittaminen tähän kuvioon on haasteellista.
Balettitanssijan työ kuluttaa fyysisesti. Harva nelikymppinen kykenee enää tanssimaan täysipainoisesti. Onkin pienoinen paradoksi, kun ihminen nelikymppisenä olisi muuten parhaimmillaan, keho ei kykene enää vaativaan lajiin. Annakin kertoo, että harvemmin on sellaista päivää, ettei hän tunne kipua jossain kohtaa kehoaan. Vitsi balettitanssijoiden ”aamurituaalista” onkin, että ensin sängystä pudottaudutaan lattialle ja sieltä sitten hitaasti kerätään kroppa kasaan ja kammetaan pystyasentoon.
Jos tanssijan työ on fyysisesti raskasta, sitä se on myös henkisesti. Nämä naiset ja miehet ovat päivittäin jatkuvan arvostelun kohteena. Ei pelkän työsuorituksensa vuoksi, vaan myös ulkonäön suhteen. Baletissa kun kuuluu näyttää tietynlaiselta. Lisäksi kulloisenkin johtajan makumieltymysten tai balettimaailman trendien mukaan suositaan tietyn pituisia, näköisiä ja painoisia tanssijoita. Kamalin oli vaihe, jossa ihanteena oli ”normaaliakin” laihemmat tanssijat.
Vaikka työ onkin kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista, siinä on tietenkin omat upeat, hienot ja hauskat puolensa. Balettiryhmä on kuin yksi suuri perhe, jonka kanssa jaetaan tämän hieman eriskummallisen maailman arki ja juhla. Huumori, spontaani leikillisyys ja nuorekkuus näkyvät ja kuuluvat niin työssä kuin vapaa-ajalla. Eikä tahattomalta huumorilta voi välttyä näytöksissäkään. Milloin seotaan askeleissa tai ollaan väärässä paikassa väärään aikaan. Joskus asut tai päähineet tarttuvat yhteen jättäen esiintyjät kiinni toisiinsa. Joskus asut myös pettävät ja Matadori saa tanssia tulisen soolonsa valkoiset nahkahousut takapuolesta revenneenä. Tiesitkö muuten, että teosten vihoviimeisissä näytöksissä tanssijoilla on tapana tehdä jekkuja? Parhaimmat niistä ovat sellaisia, mitä yleisö tuskin tajuaa, mutta tanssijoilla riittää pokassa pitelemistä. Sellaisia ovat esimerkiksi väärän teoksen hahmon ilmestyminen lavalle.
Annan, kuten muidenkin ihmisten työuriin mahtuu ylä- ja alamäkiä. Mikä Annan on saanut jaksamaan tätä rankkaa ammattia kaikki nämä vuodet? ”En tiedä, mikä on auttanut jaksamaan, varmaankin ne ihanat työkaverit, jotka ovat enemmänkin kyllä ystäviä. Oma jästipäisyys ja perfektionismi, periksi ei anneta! Nykyään saan voimia kun lähden mökille viikonlopuksi meren tai järven äärelle. Ennen sain voimia kun lähdin kavereiden kanssa humputtelemaan ja tuulettamaan aivoja.”
Uutta kohti!
Eläköityminen on tanssijalle samaan aikaan sekä uhka että mahdollisuus. Anna tanssii nyt viimeistä kauttaan Kansallisbaletissa. Sen jälkeen on edessä ihan uudenlainen elämä. ”On upeeta saada mahdollisuus kokonaan uuteen elämään ja uraan. Hankalaa siitä tekee sen, että life as I know it will end, eli baletti ja nämä ympyrät ovat elämäni ja siitä on vaikea irrottautua. On kyllä ihana eläköityä tästä kivusta ja olen väsynyt jatkuvaan arviointiin.”
Ei vielä tiedä, mitä kaikkea uutta Anna elämäänsä keksii. Sen tietää, ettei elämä Kansallisbaletissakaan jatku ennallaan, sillä Anna on toiminut ryhmän nuorempien puolestapuhujana, tsempparina, luottamushenkilönä ja ystävänä. Anna on ryhmässä näkyvä ja kuuluva hahmo, varsinainen hanhiemo, joka sydämen asiana on muiden auttaminen. Onnellinen tulee olemaan tulevaisuudessa uusi työyhteisö, joka saa Annan porukkaansa!
Mitä Anna haluaisi sanoa tai opettaa baletista täysin ummikolle, nuorelle balettitanssijan urasta haaveilevalle – ja samalla sille 18-vuotiaalle itselleen kahdenkymmenen viiden vuoden taakse? ”Ummikolle ihania taivutuksia ja musiikkiin ”hengittämistä”. Balettitanssijan urasta haaveilevalle armollisuutta itseään kohtaan, halua tehdä paljon töitä, periksiantamattomuutta ja nöyryyttä. Nuorelle itselleni armollisuutta itseäni kohtaan. Opettaisin myös pyytämään apua kun ei jaksa. Käskisin myös vielä miettimään, että haluatko varmasti tälle uralle!!! ?”
Ihania taivutuksia ja musiikkiin hengittämistä luvassa Tampereella lauantaina 30.11 klo:11-13. Elämysbaletin ABC – alkeisbalettia kaikille taviksille, kankeille sekä kokemattomille. Pari paikkaa jäljellä!