Kerran kuukaudessa ilmestyvässä blogisarjassa esittelen ihania, lahjakkaita naisia, jotka seuraavat omia unelmiaan, tekevät omannäköistään työtä ja ovat lahjakkaita siinä, mitä tekevät. Kaikki upeat naiset liittyvät Villipihlajalle tärkeisiin arvoihin sekä teemoihin kuten luonto, tanssi, ilo, kiitollisuus, hyvinvointi, taide ja luominen.  Halusin kuulla, mikä tuo näille naisille iloa ja antaa voimaa.

Marja-Liisa Manka
Lokakuun 6 ihanaa asiaa -blogitekstissä mainitsin tyrnimarjat. Niistä oransseista C-vitamiinipommeista tulee mieleeni Marja-Liisa Manka eikä todellakaan happamuuden, vaan vahvan oranssin värin, energisyyden, pirteyden, positiivisuuden ja tarmokkuuden vuoksi! 
Joten olkaa hyvä, Villipihlajan ensimmäisessä vieraskynässä lokakuun nainen on Marja-Liisa Manka.  Marja-Liisa on FT, YTM, työhyvinvoinnin dosentti, Tampereen yliopisto, äiti ja mummukin.

Marja Liisa Manka: Etsitään tähtihetkiä pimeydestä

Olen kokenut tärkeäksi tehtäväksi työnilon ja ihmisten hyvinvoinnin edistämisen. Tärkein korkeakouluni oli Saarioinen, jonne minut otettiin työuria jatkamaan. Yrityksen ja erehdyksen kautta löysin positiivisen psykologian ja ratkaisukeskeisyyden kehittämisen keinoksi. Asenne ratkaisee. Siitä tein väitöstutkimuksenikin.

Toimin 11 vuotta työhyvinvoinnin professorina Tampereen yliopistossa ja nyt dosenttina. Minulla on myös ollut oma yritys, jonka lopetin jäätyäni eläkkeelle, periaatteessa. Teen edelleen luentokeikkoja kevytyrittäjänä. Olen myös kirjoittanut monta aihetta sivuavaa kirjaa.

Olen juuri tulossa Työsuojelurahaston 40-vuotisseminaarista ja täpisen innosta. Oli niin mukava tavata tuttuja vuosien varrelta, mutta kuulla myös näkemyksiä tulevaisuuden työstä. Erityisesti minua viehätti kuulla, mikä on työelämässä paremmin kuin ennen. Esillä oli myös uusi menetelmä ennustaa työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen riskiä. Luottamus tulevaisuuteen ja optimistisuus vaikuttaa ratkaisevasti myös omaan terveyteesi, siitä on runsaasti tutkimustietoa. Olin kerran ajamassa Kouvolasta pitämästä luentoa. Oli pimeää, satoi vettä enkä oikein erottanut tietäkään. Pidin radiota auki ja sieltä tuli selkokieliset uutiset. Hyvin hitaasti niitä tavu tavulta luettiin.

”Suomalaiset eivät pidä marraskuusta, koska silloin on pimeää ja masentavaa. Mutta marraskuussa on paljon hyviäkin puolia. Ei tarvitse siivota kotona, koska pölyä ei näe. Sohvalle voi lösähtää hyvällä omallatunnolla, kun sataa niin paljon. Ja jos pääseekin pienelle kävelylle, voi mennä vanhoissa verkkareissa, koska kukaan ei erota, mitä sinulla on päälläsi.”

Kukkana niityllä

Juuri nyt on sopiva aika etsiä tähtihetkiä elämästä ja karata vaikkapa pienille päiväunelmaretkille metsään. Mistä olet aina haaveillut, mutta et ole koskaan uskaltanut tehdä? Eräs mummu, 95 v., värjäytti palvelutalossa eka kertaa hiuksensa, porkkananpunaisiksi. Se, mihin huomiosi kiinnittyy, kasvaa. Kun ympärillä on ruskeaa ja harmaata, voit yhtäkkiä nähdäkin ojan pohjalla neonvihreää sammalta.

Myös anteliaisuus tuo hyvää mieltä. Minulla on tapana kehua ventovieraita. Asun Kangasalla Pikonlinnassa, jossa on monia hoivakoteja vanhuksille ja kehitysvammaisille. Yhtenä aamuna edessäni käveli hoitajan kanssa kehitysvammainen rouva. Hänellä oli hienot sinipunasävyiset lenkkarit, takki ja pipo. Niinpä spontaanisti tokaisin:

– Oletpa sinä kaunis, niin sävy sävyyn sopivat vaatteetkin!

Rouva hymyili leveästi ja nosti peukkunsa pystyyn. Kuulin hoitajan sanovan hänelle takanani:

– Kuulitko, Leena, kuinka sinua kehuttiin kauniiksi naiseksi.

Suu messingillä, monta metriä pidempänä Leena alkoi toistaa, kaunis, kaunis… Taakse katsoessani hän vielä näytti minulle peukkua. Minäkin venyin ja tulin hyvälle päälle.

Marja-Liisa kävi toukokuussa Villipihlajan villivihanneskurssilla. Viheliäimmistäkin rikkaruohoista iloittiin ja innostuttiin!

Lisää Marja-Liisan ajatuksista, työstä, kirjoista ja muusta löydät sivustolta:
www.docendum.fi

***

Villipihlajan tarjoamiin syksyn tähtihetkiin voit tutustua täältä!

Kommentit